SETLEMENTTILIIKKEESTÄ
1918 perustettu Setlementtiliitto on sivistys- ja sosiaalityötä tekevä elämänkulkujärjestö, jonka muodostavat 36 paikallista setlementtiä ja 8 setlementtinuorten piirijärjestöä ympäri Suomen. Setlementtiliikkeen palveluksessa on runsaat 3000 ammattilaista ja heidän kanssaan setlementtityötä tekee iso joukko vapaaehtoisia. Toimintamuotoja ovat seniori- ja vanhustyö, lapsi- ja nuorisotyö, monikulttuurinen työ, yhteisöllisten asumismuotojen kehittäminen ja tuotanto, tuetun asumisen eri muodot, kansalaistalotoiminta, kehitysvammaispalvelut, 18 kansalaisopiston, kahden kansanopiston ja kahden erityisoppilaitoksen koulutustarjonta, erilaiset trauma- ja kriisityömuodot, päihdekuntoutuspalvelut, velkaneuvonta, sovittelutoiminta ja Rikosuhripäivystys.
Liikkeen toiminnan perustana ovat 1800-luvun lopulla Englannissa, Itä-Lontoon köyhimpiin kortteleihin perustetut kansalaiskeskukset, joiden tehtävänä oli ylläpitää vuorovaikutteista sosiaali- ja sivistystyötä ympäröivän yhteisön kehittämiseksi ja tarjota niin koulutusta kuin tukea sosiaalisten ongelmien kanssa kamppaileville. Setlementtiliike perustaa ideologiansa yhteisöllisyyden voimistavaan vaikutukseen ja yksilöllisyyden ja moninaisuuden arvostamiseen kaikessa toiminnassaan.
Setlementtiliiton ja sen jäsenjärjestöjen toiminnan mahdollistavat tuotettujen hyvinvointipalveluiden palvelumaksut, RAY:n avustukset, ministeriöiden myöntämät korvamerkityt tuet sekä yksityishenkilöiltä saadut lahjoitukset. Toiminta on voittoa tavoittelematonta.
SETLEMENTTITYÖTÄ LAHDESSA 1941-2011
Yhdistyksen perustaminen ja toiminnan tarkoitus
Suomen Setlementtiliikkeen perustaja Sigfrid Sirenius teki julistusmatkoja myös Lahteen jo 1920-luvulla. Lahden Kristillinen työväenyhdistys ja silloinen kansanopiston johtaja Roope Kojonen toimivat setlementtiasian puolesta Lahdessa ja vähitellen kannattajajoukko kasvoi ja työkeskuksen perustaminen alkoi orastaa.
6.3.1941 Lahden kaupungintalolla pidetyssä kokouksessa päätettiin perustaa Harjulan Kannatusyhdistys monien silloisten kaupungin päättäjien innokkaalla myötävaikutuksella. Toiminta alkoi, kun Harjulan ensimmäinen toiminnanjohtaja pastori Ensio Partanen ryhtyi hoitamaan tointaan kesäkuussa 1941.
Yhdistyksen aktiivisina perustajina olivat myös Viipurista muuttaneet evakot, jotka olivat toimineet 1920-luvulta lähtien Viipurissa Länsi- ja Itä-Toukolan setlementeissä. Harjulassa toimikin n. 50 vuoden ajan Länsi- ja Itä-Toukolan keskusteluryhmät.
Yhdistyksen toiminnan tarkoitukseksi määriteltiin seuraavaa ”Yhdistyksen tarkoituksena on Lahden kaupungissa, Hämeen läänin alueella Kristillis-yhteiskunnallisen Työkeskusliiton jäsenenä, sen periaatteiden mukaisesi ja yhteistoiminnassa sen kanssa herättää kristillistä vastuuntuntoa sekä siihen perustuvaa uskonnollista ja yhteiskunnallista toimintaa, erittäinkin pyrkien tyydyttämään teollisuuden ja liike-elämän palveluksessa olevan väestön uskonnollisia, siveellisiä, sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita sekä sitä varten aikaansaamaan henkilökohtaista kosketusta ja keskinäistä avunantoa eri kutsumusaloilla toimivien ihmisten kesken.”
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys:
- järjestää evankeliumiin perustuvaa julistus- ja valistustoimintaa
- ylläpitää kristillis-yhteiskunnallista työkeskustoimintaa ja vastaa siitä toiminnasta
- ylläpitää tarvittaessa vapaaopiston luontoista oppilaitosta
- toimii kasvatuksellisen ja hoidollisen työn järjestämiseksi lasten ja nuorison keskuudessa
- ryhtyy mahdollisuuksien mukaan muihinkin toimenpiteisiin tarkoituksensa toteuttamiseksi
Sota hidasti ja vaikeutti toiminnan käynnistymistä, mutta siitä huolimatta Niemen ja Tornatorin alueelle perustettiin vapaaehtoisten kerhonohjaajien hoidossa toimivia tyttö- ja poikakerhoja, joissa 1941 vuoden lopussa oli mukana jo 160 nuorta.
Oman toimitalon hankkimisesta muodostui varsinainen jännitysnäytelmä
Yhdistyksen tavoitteena oli heti alusta saakka oman toimitalon rakentaminen. Jo perustamiskokouksessa oli Oskari Uusitalon perikunta lahjoittanut Harjulalle kaksi arvokasta tonttia Möysästä. Ulkomaan Avun Keskustoimikunta oli lisäksi luvannut Harjulalle 800 000 markkaa oman toimitalon rakentamista varten. Sotaoloissa tilanteet muuttuivat kuitenkin nopeasti ja Harjulalle jo luvattu summa oli vaarassa joutua palautetuksi takaisin Amerikkaan. Tästä syystä päätettiin alkaa etsiä nopealla aikataululla valmista rakennusta toimitaloksi. Tammikuussa 1942 päätti Lounaan kartanon omistaja, tehtailija Aino Rosendahl yllättäen myydä Harjulalle Lounaan kartanon esitettyään ensin ehdottoman kielteisen kantansa.
Tämä tiedon saatuaan matkustivat kaupunginjohtaja Uuno Takki ja Harjulan toiminnanjohtaja Ensio Partanen kiireen vilkkaa Helsinkiin tapaamaan ulkoministeriä ja varmistamaan vielä palauttamattoman Ulkomaan Avun saamisen Harjulalle. Onni oli jälleen myötä ja Harjula sai kuin saikin luvatun Ulkomaan Avun käyttöönsä omaa toimitaloa varten.
Näin Harjula sai käyttöönsä 1850-luvulla rakennetun Lounaan kartanon ja sen lähes 6000 neliömetrin suuruisen puistotonttimaan. Lounaan kartano oli 1930-luvulla kunnostettu kaupunginjohtajan asunnoksi, minkä jälkeen siinä oli toiminut tehtailija Aino Rosendahlin yhdessä Helmi Vuorelman kanssa perustama ompelukoulu.
Harjula lupasi Aino Rosendahlille ottaa vastatakseen ompelukoulun toiminnasta ja säilyttää kiinteistön vastaisuudessakin Harjulan omaisuutena.
Lounaan kartano toimi Harjulan päätoimipisteenä vuosina 1942-1983
Ennen purkamistaan maaliskuussa 1984, Lounaan kartano toimi viimeiset 41 vuotta varsinaisena monitoimitalona. Lounaa oli Harjulan sydän ja kehto. Rakennuksessa toimi lastenseimi vuosina 1942-1960, vaatturi- ja ompelukoulu 1942-1972, kansalaisopisto 1942-1983, tyttö- ja poikakerhot 1942-1975 ja Harjulan toimisto 1942-1979. Asuntokäytössäkin se oli vuosina 1942-1979.
Harjulan uuden toimitalon rakennusprojektin alettua 1982 jouduttiin huonokuntoiseksi päässyt ja ajoittain käyttökiellossa ollut rakennus purkamaan.
1950-luvulla Harjula hankki omistukseensa Lounaan kartanon naapuritontilla Lounaankatu 3 sijainneen kiinteistön, joka toimi aluksi henkilökunnan asuntoina ja vuodesta 1978 alkaen Harjulan toimistona. Edelleen 1960-luvulla Harjula osti itselleen viereisellä tontilla Lounaankatu 5 sijainneen 1937 rakennetun Brunilan kiinteistön. Lastenseimi muutti tähän rakennukseen vuonna 1961 antaen Lounaan kartanossa tilaa mm. eläkeläisten päiväkotitoiminnalle. Tässä vaiheessa päiväkodissa oli 50 hoitopaikkaa ja siinä toimi myös Lahden kaupungin lastenneuvola.
Harjulan Setlementtisäätiö yhdistyksen toiminnan taustavoimaksi vuonna 1978
Vuonna 1978 perustettiin Lahden Harjulan Setlementtisäätiö oman setlementtitalon perustamista varten ja olemassa olevia kiinteistöjä/toimitiloja hallinnoimaan. Yhdistyksen perustamisesta lähtien vireillä ollut rakentamissuunnitelma alkoi viimein kypsyä vasta 1981, kun samanaikaisesti Lahden kaupunki alkoi suunnitella oman palvelukeskuksen rakennuttamista Paavolan alueelle. Harjulan setlementtisäätiön hallitus lähestyi kaupunginhallitusta kirjelmällä omaa rakennushankettaan koskien. Neuvotteluissa päädyttiin siihen, että Harjulan ja kaupungin suunnitelmat oli järkevää yhdistää. Tästä alkoi yhteistyö, joka mahdollisti Harjulan palvelukeskus- ja opistotalon rakentamisen aloittamisen vuonna 1983.
Rakennusprojektin tuloksena vuonna 1983 valmistuivat vanhusten vuokratalo Harjulakoti sekä lasten päiväkoti eli nykyinen Lounaan päiväkoti. Vuonna 1984 valmistui Harjulakodin naapuriin osaketalo, joka myytiin heti valmistuttuaan As Oy Harjulanrinteelle eikä ole Harjulan Setlementtisäätiön omistuksessa. Vuonna 1985 valmistui nykyinen Harjula-keskus, joka toimii opistotalona, vanhusten päivä-toimintakeskuksena ja Harjulan toimistona. Näiden uusien rakennusten tieltä saivat väistyä Lounaan kartanorakennus sekä Lounaankatu 3 ja 5 sijainneet kiinteistöt.
Lahden kaupungin korkeimpana mahdollisena tunnustuksena Harjulan Setlementin työlle voidaan pitää omaa nimikkokatua. Onnelantie Iso-Paavolankadulta Ruolankadulle on 1.1.1987 ollut Harjulankatu.
Vuonna 2001 Setlementtisäätiö osti Lahden kaupungilta Lounaankadulla sijaitsevan Puu-Harjula-rakennuksen, joka rakennettiin vuonna 1929 asunnottomien asuntolaksi. Myöhemmin rakennus toimi lasten neuvolan tiloina ja päiväkotina. 1980-luvulta vuoteen 2001 asti rakennuksessa toimi lasten ja nuorten kuvataideoppilaitos Taika. Puu-Harjula on Lahden vanhimpia puurakennuksia ja ulkoasultaan suojeltu.
MONENMOISTA TOIMINTAA VUOSIEN VARRELLA
Mittavaa nuorisotyötä vuodesta 1941 aina 1950-luvun puoliväliin – myöhemmin toiminta sai jatkoa perhe- ja nuorisotyön muodossa
Harjulan vanhimpana työmuotona voidaan pitää nuorisotyötä, tyttö- ja poikakerhotoimintaa. Toiminta lähti käyntiin siitä syystä, että Lahdessa oli vuonna 1940 kiinnitetty huomiota erinäisiin ilkitöihin mm. katulamppujen kivittämiseen. Ensimmäiset poikakerhot ”Haukat” ja ”Ilvekset” aloitettiin Fennia Fanerin luovutettua kokoontumistilaksi tehtaan ruokalan. Myöhemmin samana vuonna aloitettiin poikakerhot Tornatorin tehtaan salissa ja samoihin aikoihin aloittivat toimintansa myös ensimmäiset tyttökerhot.
Nuorisotyötä pidettiin Harjulassa niin tärkeänä, että kerhonohjaajien lisäksi palkattiin päätoimisia työntekijöitä vuonna 1943. Nuorisotyössä mukana olleita työntekijöitä olivat mm. taiteilijat Viola Vaarto ja Katariina Lievonen, Arvo Repo sekä sosionomi Rolf Paatere.
Tyttö- ja poikakerhotoiminnan lisäksi Harjula on pitänyt tyttöjen ja poikien kesäsiirtolatoimintaa sekä kesäleirejä noin 20 vuoden ajan ensin Padasjoen Linnasaaressa ja Hietasaaressa sekä myöhemmin Nastolassa Rauha Almiolta lahjoituksena saadussa kesäkoti Buffalossa.
Mittavasta nuorisotyöstä kerhojen muodossa jouduttiin tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi luopumaan 1950-luvun puolivälissä. Tällöin poika- ja tyttökerhojen toiminta luovutettiin seurakunnille. Nuorisoleirit, kesäsiirtolatoiminta, aktiivinen moottorikerhotoiminta, retkeily- ja pyhäkoulutoiminta jatkoivat kuitenkin Harjulan nuorisotoimintana. 1950- ja 1960-luvuilla suosittuja olivat myös kansantanhut ja ns. henkiset kilpailut.
Harjula organisoi 1940- ja 1950-lukujen taitteessa alkanutta kengänkiilloittajien eli ”plankkipoikien” toimintaa, joka tarjosi monille nuorille kesätyötä aina 15 vuoden ajan.
Harjula oli aikaansa edellä nuorisotyön toimintamuodoissa, sillä vasta 1960-luvulla yleistyi kunnallinen nuorisotyö, joka katsottiin kuntien velvoitteeksi.
Harjulassa aloitettiin pitkän tauon jälkeen nuorisotyötä jälleen 1990-luvun loppupuolella ja vuonna 1997 palkattiin päätoiminen nuorisotyöntekijä. Nuorisotyön toiminta muotoutui perhekeskeiseksi nuorisotyöksi, joka koostui lasten kerhoista, aikuinen-lapsi –ryhmistä sekä loma-ajan kerhotoiminnasta. Nuorisolle järjestettiin jälleen myös pienimuotoista leiritoimintaa setlementin kesäpaikalla Buffalossa. 2000-luvun alussa aloitettiin setlementtinuorten liiton ja Lahden kaupungin nuorisotoiminnan kanssa yhdessä kehittämään Upea minä -toimintaa Lahden kaupungissa. Upea minä -toiminnan myötä kehittyi ja aloitti toimintansa vuonna 2003 Lahden Tyttöjentalo-toiminta kaupungin nuorisotoimen toteuttamana. Tässä yhteydessä Harjulan Upea minä -toiminta lopetettiin.
2004 vuodesta lähtien nuorisotyö ja perhetyö yhdistettiin ja toiminta muuttui vähitellen koko perheelle suunnatuksi toiminnaksi. Toiminta muodoiksi vakiintuivat pääasiassa perheliikunta, erilainen kerhotoiminta sekä pienimuotoinen loma-ajan leiritoiminta.
Päiväkotitoimintaa vuodesta 1942 alkaen
Harjulan perustamisen aikoihin kunnan ylläpitämät päiväkodit olivat melko vieraita. Yksityisten ja liikelaitosten mielenkiinto päiväkotiasioita kohtaan heräsi kuitenkin 1940-luvun taitteessa ja vuonna 1942 perustettiinkin Harjulan ensimmäinen seimi Möysään Lounaan kartanon tiloihin, mistä se siirtyi vuonna 1961 isompiin tiloihin Lounaankatu 5:ssa sijaitsevaan omakotitaloon, Brunnilan kiinteistöön ja näistä tiloista edelleen vuonna 1984 uuteen, nykyaikaiseen päiväkotirakennukseen osoitteessa Lounaankatu 3. Tässä osoitteessa se toimii edelleenkin Lahden kaupungin kanssa tehdyllä ostopalvelusopimuksella. Päiväkoti toimii nykyään nimellä Lounaan päiväkoti.
Vuonna 1948 perustettiin Harjulan toinen päiväkoti Niemen seimi. Niemen päiväkoti aloitti toimintansa tammikuussa 1949. Niemen lastentalona tunnettu talo rakennettiin vuorineuvos J. Th. Lindroosin perheeltä ja Fennia Fanerilta varta vasten lastentalon rakentamista ja perustamista varten saaduilla rahoilla. Tonttimaa lastentaloa varten saatiin puolestaan lahjoituksena Lahden kaupungilta. Niemen päiväkotirakennus on pohjoismaiden vanhin edelleen alkuperäisessä käytössään oleva rakennus. Niemen päiväkotirakennus on vuosien varrella toiminut paitsi päiväkotina, myös monien nuorisokerhojen kokoontumistilana sekä pyhäkoulun ja äiti- ja isäkerhojen tilana. Talo on toiminut myös perheasuntoina.
Vuonna 1975 Harjula avasi kolmannen päiväkotinsa Ruolaan. Ruolan päiväkoti käynnistettiin aluksi yhteistyössä Mallasjuoma Oy:n kanssa. Ruolan päiväkoti lopetti toimintansa vuonna 1992.
Nykyisin Harjulan 2 päiväkotia, Lounaan ja Niemen päiväkodit, toimivat Lahden kaupungin ostopalvelupäiväkoteina, joihin haku tapahtuu Lahden kaupungin päivähoito- ja esiopetuspalveluiden toimiston kautta. Niemen päiväkodissa on 33 hoitopaikkaa ja Lounaan päiväkodissa 65 hoitopaikkaa.
Kansalaisopistotoimintaa vuodesta 1942 alkaen
Harjulan vapaaopiston perustamisen aikoihin vuonna 1942 oli Suomessa 42 kansalais-, vapaa- tai työväenopisto-nimistä oppilaitosta. Sodan johdosta lakkautettiin useita opistoja. Vaikka Lahdessa oli toiminut vuodesta 1920 alkaen kunnallinen työväenopisto, katsottiin Harjulan perustamisen aikoihin tarpeelliseksi perustaa vapaaopisto palvelemaan lähinnä laajan Möysän ja itäisen Lahden tarpeita. Ensimmäisen työvuoden opetusohjelmaan kuului kieliä (saksa, ruotsi), kauppalaskento, kirjanpito, piirustus ja tekstaus. Nämä aineet muodostivat ns. liikeväen linjan, jonka opetus palveli liikeväen tarpeita silmällä pitäen. Lisäksi toimivat yhteiskunnallinen tutkimuspiiri, raamattupiiri, lausuntapiiri, ompelupiiri ja nuorisotyön opintopiiri. Opiston rehtorin vakanssi ja Harjulan Setlementtiryhdistyksen toiminnanjohtajan vakanssi on yhdistetty jo heti opiston alkumetreillä. Opetuksesta ovat vuosien varrella vastanneet tuntiopettajat ja Harjulan kansalaisopistolla onkin vuosien varrella ollut vain muutamia päätoimisia opettajia.
Alun perin Harjulan silloisesta päärakennuksesta, Lounaan kartanosta, muodostui keskeinen opetuspiste aina purkamiseensa saakka vuonna 1984. Opistotoiminta kasvoi voimakkaasti Niemen lastentalon valmistuttua 1950-luvulla ja Niemen lastentalon tilat olivatkin opiston ryhmien aktiivisessa iltakäytössä.
Harjulan kansalaisopisto on vuosien varrella toiminut myös Loviisankatu 14-16 sijaitsevissa vaatturi- ja ompelukoulua varten Lahden kaupungilta käyttöönsä saamissa tiloissa, Ahtialan vanhassa koulussa, Myllypohjan koululla, Launeen sairaalan käytöstä poistetussa puurakennuksessa. Harjula-keskuksen valmistuttua vuonna 1985 keskittyi opiston toiminta jälleen omiin tiloihin Möysässä. Lisäksi on vuokrattu toimintaa varten tiloja Lahden alueen kouluista. Vuoden 2010 alusta lukien on opiston toimintaa siirretty merkittävästi Lahden kansanopiston omistuksessa olevan Vuorikadun koulun opetustiloihin.
Opiston oppilasmäärä on kehittynyt alun vajaasta kahdestasadasta oppilaasta reilusti yli kolmeen tuhanteen henkilöön vuosittain. Opetustarjonta on vuosien mittaan laajentunut ja nykyisin opistossa voi opiskella ja harrastaa monipuolisesti taide- ja taitoaineita, tietotekniikkaa, kieliä, kasvatus- ja koulutusaineita, humanistisia ja käyttäytymisaineita ja liikuntaa. Kurssitarjonta on suunnattu pääasiassa aikuisille, lapsiperheille ja ikääntyville, mutta muutamia kursseja tarjotaan vuosittain myös nuorille. Kurssitarjonnan lisäksi vuosittain järjestetään yleisöluentoja mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista.
Vaatturi- ja ompelukoulu vuodesta 1942 alkaen – ammattikoulutusta 30 vuotta aina vuoteen 1972
Työkeskus Harjulan Ompelukoulu perustettiin elokuussa 1942 ja sen tarkoituksena oli antaa naisille ompeluammattiopetusta niitten asetuksien ja määräyksien mukaisesti, joita kauppa- ja teollisuusministeriön alaiset ammattikoulut noudattavat. Erikoisesti koulu pyrki saamaan oppilaiksi sodan johdosta kärsimään joutuneitten kotien jäseniä, sotaleskiä ja sotaorpoja. Ompelukoulun perustamiseen vaikutti tehtailija Aino Rosendahl asettaessaan koulun perustamisen ehdoksi myydessään Lounaan kartanon Harjulalle.
Viiden vuoden kuluttua perustettiin ompelukoulun rinnalle Vaatturikoulu Tehdas- ja Käsityöyhdistyksen toivomuksesta. Vaatturikoulu koulutti aluksi, vanhan tradition mukaisesti, ammattiin poikia. Myöhemmin tytöt alkoivat valloittaa tätäkin linjaa.
Kolmas linja Harjulan erikoisammattikoulussa oli vuonna 1962 toimintansa aloittanut teollisuusompelulinja, johon osallistui oppilaita ympäri Suomen.
Harjulan ammattikouluun oli 1960-luvulla pyrkimässä enää vähän oppilaita ja ministeriön ohjeiden mukaisesti koulu lopetettiin asteittain, kuitenkin niin, että vaatturikoulutuksen jatkumisesta pidettiin huoli. Vuosina 1942-1972 Harjulan Ompelu- ja vaatturikoulussa koulutettiin lähes 500 sotaleskeä ja –orpoa. Yli 900 oppilasta suoritti ompelu- ja vaatturikoulun loppututkinnon.
Harjula-Mainos on näkynyt Lahden katukuvassa vuodesta 1952 alkaen
Harjula-Mainoksen toiminta sai alkunsa vuonna 1952 nimellä Harjulan Ulkopalvelu, kun Lahden kaupunki pyysi Harjulaa ottamaan hoitaakseen kaupungin ulkomainonnan hoitamisen. Siihen saakka ulkomainonta Lahdessa oli ollut villiä ja vapaata ja kaupunkikuva yleisilmeeltään jokseenkin masentava. Mallia otettiin Helsingistä, missä Suomen Ulkomainos Oy oli toiminut lähinnä sotainvalidijärjestöjen toimesta. Toiminnan aloittamiseen saatiin apuja Ulkomainos Oy:ltä, joka kustansi ulkomainosvälineet, jotka Harjula maksoi vähitellen vuokratuloilla takaisin. Mainostoiminnan ohessa hoidettiin aluksi muitakin tehtäviä, kuten lehdenjakoa. Mainoshuoltoa ja –vaihtoa hoidettiin aluksi polkupyörällä, mutta 1956 hankittiin toimintaa varten oma auto. 1960- ja 1970-luvuilla mainosmäärä kasvoi hiljalleen ja tarvittiin lisää työvoimaa.
Vasta 1980-luvulla tapahtui oleellinen muutos kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen johdosta. Tällöin Harjula rakennutti, jälleen Ulkomainos Oy:n tuella, 70 linja-autojen odotuskatosta kaupungin osoittamille paikoille. Toiminnon nimi muutettiin vuonna 1982 Harjula-Mainokseksi.
Harjula-Mainoksen suorittamasta varainkeruusta on vuosikymmenten varrella kehittynyt Harjulan toiminnan kannalta merkittävä tulonlähde. Harjula-Mainos vuokraa edelleen yrityksille ulkomainospaikkoja Lahden, Nastolan ja Hollolan alueella ja kerää tätä kautta varoja yhdistyksen toimintaa varten.
Eläkeläisten päivätoimintaa vuodesta 1958 - nykyisin laajat ikääntyville suunnatut palvelut
Eläkeläisten päiväkotitoiminta alkoi vuonna 1958 Harjulan vapaaopiston toimesta. Opistolaki ei tuohon aikaan tuntenut käsitettä päiväopiskelu, vaan opiston olivat iltaoppilaitoksia. Kouluhallitus suhtautui kuitenkin Harjulan hankkeeseen myönteisesti ja antoi kokeiluluvan. 1960-luvulla päiväopiskelu yleistyi opistoissa ja siinä painottui eläkeläisten ja vanhusten osuus. 1980-luvulla Harjulan kansalaisopiston opiskelijoista kolmannes oli eläkeläisiä. Päiväopiskelumallin toi Suomeen Amerikasta Ensio Partanen ja sen kehittymisessä oli merkittävä roolinsa taiteilija Katariina Lievosella.
Kansalaisopistotoiminta piti sisällään myös erilaisia opintopiirejä, joista Harjulassa suosituimpia ovat olleet Kultaisen iän piiri vuoteen 1977 saakka, matkapiirit, Senior-Kilta ja eläkeläisten kuoro ja orkesteri. Eläkeläisten toiminnassa kaiken lähtökohtana oli omatoiminen ja omaehtoinen eläkeläisten itsenäinen toiminta, jossa aktiivisesti ja yhdessä harrastettiin esimerkiksi kansantanhuja, maalausta, askartelua, runoja, laulua ja matkoja.
Koko Setlementtiliike oli merkittävänä alullepanijana eläkeläisten ja vanhusten vapaa-ajan palvelemisen uranuurtajana. Tätä kautta syntyivät maamme lukuisat eläkeläisjärjestöt, joiden kautta saatiin aktivoitua se väestönosa, joka oli jo jättänyt varsinaisen työelämän.
Vuonna 1985 valmistunut Harjulan palvelukeskus- ja opistotalo tarjosi alun alkaen runsaasti muutakin ikäihmisille suunnattua palvelua. Palvelun piirin ovat alun alkaen kuuluneet ruokailumahdollisuus, saunapalvelu, aterioiden kotiinkuljetus, vesivoimisteluryhmät, konsertit, taidenäyttelyt, retket ja matkat.
Tätä ikäihmisille suunnattua toimintaa avusti Lahden kaupunki 2000 –luvun alkuun saakka, jonka jälkeen Harjula on toteuttanut toiminnan asiakasmaksujen ja oman rahoituksen turvin.
Nykyisin eläkeläisille suunnattu päivätoiminta kulkee kansalaistoiminnan nimellä. Kansalaistoiminta sisältää monipuolista ja avointa virkistystä ja virikkeitä tarjoavaa ohjelmaa arkipäivisin ja antaa tätä kautta ikäihmisille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä ja jakaa kokemuksia. Toimintaan kuuluvat mm. erilaiset teemalliset tilaisuudet, tietoa antavat luennot, yhteislaulutilaisuudet, konsertit, muisti- ja keskusteluryhmät, harrastuspiirit ja evakkoryhmä. Osa kansalaistoiminnasta toteutetaan ohjattuina ryhminä, osa omatoimiryhminä ja suurta osaa toiminnasta toteutetaan vapaaehtoisvoimin Harjulan Kiltakamraattien toimesta.
Harjulan nyt täyttäessä 70 vuotta on ikäihmisille suunnattu palvelutoiminta kehittynyt laajaksi ja on yksi merkittävistä Harjulan Setlementin tarjoamisen palvelujen kokonaisuuksista. Ikäihmisille tarjottavia palveluita kehittämällä on haluttu sekä tukea kotoa selviytymistä ikääntymisen mukanaan tuomien haasteiden kanssa, että pitää yllä seniori-ikäisten toimintakykyä ja vireyttä. Ikäihmisille kotiin vietäviä palveluja ovat kotisairaanhoito- ja kotihoitopalvelut, siivouspalvelu, ateria- ja pyykkipalvelu sekä kotikuntoutus. Harjula-keskuksessa ikäihmisille tarjotaan paitsi mahdollisuutta päivittäin ruokailla ja osallistua avoimeen kansalaistoimintaan, myös yksilö- ja ryhmäfysioterapiaa, opiston eri tasoisia liikuntaryhmiä ja ikäihmisten tietotekniikkaryhmiä, saunotuspalvelua sekä toiminnallisia päiväkuntoutus- ja päivätoimintaryhmiä veteraaneille ja omaishoidettaville. Tärkeä palvelumuoto on myös Lahden kaupungin ostopalveluna toteutettava vanhusten kuntouttava päivätoiminta.
Äiti- ja isäkerhot – vuosikymmenet kestävää toimintaa
Äitikerhot saivat alkunsa Ensio Partasen puolison Martan aloitteesta vuonna 1945 hänen kutsuessaan kokoon äitejä. Ajatuksena oli kokoontua yhteen pohtimaan aineellisen puutteen keskellä yhteisiä asioita ja yhdessä tekemään, myös askartelemaan ja tekemään. Äitipiirit osoittautuivat erittäin suosituiksi ja piirejä muodostuikin eri puolille Lahtea. Äitikerhoista saadun mallin mukaisesti alkoi vuonna 1954 kokoontua taiteilija Tuure Laitisen johdolla isäpiiri. Isäkerho kuihtui kuitenkin kokoon 1960-luvun loppupuolella.
Äiti- ja isäkerhojen ajatusta jatkettiin Harjulassa 1990-luvun loppupuolella perhetyön/lapsiperhetyön nimikkeellä. Perhetyön tavoitteena oli antaa nuorille ja varttuneille perheille tukea ja eväitä selviytyä arjen erilaisista päivistä ja lisätä positiivista vanhemmuutta. Vuonna 1999 palkattiin perhetyöhön päätoiminen työntekijä. Toimintamuotona olivat perheliikunta, vauva- ja pikkulapsiperhetoiminta, pikkulasten äitien liikuntaryhmät ja erilaiset teemalliset tapahtumat. Edellä mainittuja ammatillisesti ohjattuja vertaisryhmiä toteutettiin Lapsiperhekeskus –projektissa RAY:n projektirahoituksella vuosina 2004-2007. Vuoden 2007 alusta lukien perheiden liikuntaryhmät siirtyivät Harjulan kansalaisopiston toiminnaksi.
